23.5.2006

Käräjäoikeuden päätös 3.11.2003

Ulosottolain 4 luvun 9 §:n 4 momentti

Ulosottolain 4 luvun 9 §:n 4 momentin mukaan väite siitä, että omaisuus kuuluu sivulliselle, ei estä omaisuuden ulosmittaamista, jos havaitaan, että sivullisen asema perustuu sellaiseen varallisuus- tai muuhun järjestelyyn, jolle annettu oikeudellinen muoto ei vastaa asian varsinaista luonnetta tai tarkoitusta ottaen huomioon velallisen omistajan määräysvaltaan verrattava valta tai verrattavat toimet taikka hänen saamansa edut ja muut vastaavat seikat, ja sellaista oikeudellista muotoa ilmeisesti käytetään ulosoton välttämiseksi tai omaisuuden pitämiseksi velkojien ulottumattomissa.

SKOP:n ja Y Ltd:n välinen kauppa

Käräjäoikeus totesi asiassa kuultujen B:n ja SKOP:n puolesta toimineen kiinteistönvälittäjän yhteneväisesti kertoneen siitä, että he olivat keskenään käyneet kauppaneuvotteluja ja että he olivat yhdessä käyneet katsomassa huoneistoa. Lisäksi B oli kertonut ostaneensa huoneiston sijoitustarkoituksessa, hankkineensa sen ostamista varten valmiin yhtiön, Y Ltd:n, joka oli niin sanottu offshore-yhtiö, ja antaneensa yhtiölle huoneiston hintaa vastaavan määrän rahaa lainana.

Joulukuun 18 päivänä 1992 solmitun esisopimuksen mukaisen 500 000 markan käsirahan maksaja oli jäänyt epäselväksi. Loppukauppahinnan oli maksanut Y Ltd sveitsiläiseltä pankkitililtä.

Asiassa esitetyistä allekirjoittamattomasta ja päiväämättömästä esisopimus -nimisestä asiakirjasta sekä 4.12.1993 päivätystä ja A:n allekirjoittamasta ostotarjous/käsirahasopimus -nimisestä asiakirjasta oli tosin tehtävissä se johtopäätös, että A olisi toiminut ostajayhtiön lukuun. Ottaen kuitenkin huomioon B:n ja kiinteistönvälittäjän kertomuksista ilmenevät kaupan syntyvaiheet sekä se, että kauppahinnan oli maksanut Y Ltd ja että osakekirja oli Y Ltd:n hallussa, käräjäoikeus katsoi, ettei A:n toiminta yhtiön puolesta yksin riittänyt todistamaan sitä, että A:lla olisi ollut määräysvalta Y Ltd:ssä. B oli ilmoittanut liiketuttavansa A:n toimineen yhtiön puolesta yhtiön edustajan asuessa Hong Kongissa. Asiassa ei myöskään ollut väitettykään, että A olisi kuulunut huoneiston edellisen omistajan lähipiiriin. A:n toiminnalla ei tämän vuoksi ollut merkitystä arvioitaessa valituksenalaista täytäntöönpanotointa.

A:n ja Y Ltd:n vuokrasuhde

A:lla oli ollut määräaikainen vuokraoikeus kysymyksessä olevaan huoneistoon 1.3.1993 - 1.3.1998. Huoneisto sijaitsi Helsingin Kuusisaaressa ja sen pinta-ala oli yhteensä 251 neliömetriä. Huoneistosta oli merinäköala länteen ja siinä oli hyvä varustelutaso uima-altaineen.

Asiassa oli selvitetty, että huoneistoa koskevat yhtiövastikkeet, noin 3 500 markkaa kuukaudessa, oli maksettu kiinteistöyhtiölle siten, että vuoden 1998 jälkeen ainakin vuonna 1999 vastikkeet kiinteistöyhtiölle oli suorittanut Y Ltd ja A oli vuosina 1993 - 1998 maksanut vuokraa Y Ltd:lle siten, että vuokra oli maksettu usealta kuukaudelta etukäteen. Kun huoneiston vuokran oli ilmoitettu olleen 6 000 markkaa kuukaudessa, käräjäoikeus katsoi muun ohella kiinteistöarvioijan todistajana antaman kertomuksen nojalla näytetyksi, että huoneisto oli vuokrattu A:lle huomattavasti käypää vuokraa alhaisemmalla vuokralla.

Ottaen kuitenkin huomioon, että asunnon hankintahinta oli alkuperäiseen 4 500 000 markan hintapyyntöön nähden ollut alhainen ja että kiinteistöarvioijan todistajankertomuksen mukaan asunnon arvo oli vuonna 2003 ollut ainakin 1 000 000 euroa, käräjäoikeus katsoi, että Y Ltd:n väite asunnon hankkimisesta sijoitustarkoituksessa oli sinänsä uskottava. Y Ltd:n A:lta perimä huomattavan alihintainen vuokra selittyi A:n ja B:n välisellä liiketuttavuudella ja sillä B:n käräjäoikeudessa kertomalla seikalla, että A:n oli ollut tarkoitus remontoida huoneistoa ja pitää se kunnossa.

Johtopäätökset

Käräjäoikeus katsoi, että kysymyksessä olevan huoneiston kaupasta esitetyt olosuhteet eivät osoittaneet, että Y Ltd ei olisi osakkeiden todellinen omistaja. Harkinnassaan käräjäoikeus otti huomioon erityisesti sen, että Y Ltd:n lakimääräinen edustaja B oli ollut henkilökohtaisesti mukana Suomessa käydyissä kauppaneuvotteluissa ja että kauppa oli ollut Y Ltd:lle hyvä sijoitus. Oli notorinen tosiseikka, että laman aikana vuonna 1993 asunto-osakkeiden hinnat olivat olleet erittäin alhaisia ja että tällä hetkellä asunnon arvo oli yli kaksinkertainen verrattuna ostohintaan. Ottaen lisäksi huomioon, että osakekirja oli Y Ltd:n hallussa, käräjäoikeus katsoi, että huolimatta siitä, että A:lla oli ollut takavarikon kohteena olevan arvokkaan omaisuuden käyttöoikeus alihintaisella vuokralla, Y Ltd oli saattanut todennäköiseksi, että takavarikko loukkasi sen omistusoikeutta.

Oikeustoimen ajankohta ja ulosottolain 4 luvun 9 §:n 4 momentti

SKOP oli myynyt huoneiston Y Ltd:lle 18.1.1993. A oli sanottuna ajankohtana toiminut määräävässä asemassa Z Oy:ssä, jonka liikevaihdon oli kerrottu olleen 30 miljoona markkaa. Asiassa ei ollut väitettykään, että A:lla olisi ollut tuona ajankohtana velkoja. Valituksessa tarkoitetun 8.9.1998 toteutetun takavarikon perusteena oli ollut rikokseen perustuva vahingonkorvaus. Rikoksen tapahtuma-aika oli ollut marraskuu 1992 - joulukuu 1994. Asiakirjoista kävi ilmi, että kysymyksessä olevan rikoksen tutkinta oli alkanut vuonna 1997 ja A:ta oli kuultu rikoksesta epäiltynä vuonna 1998.

Näillä perusteilla käräjäoikeus katsoi, että A ei ollut ollut ulosottolain 4 luvun 9 §:n 4 momentin tarkoittamassa häviötilassa kauppaneuvottelujen ja kaupanteon aikana vuosien 1992 ja 1993 vaihteessa. Tämän vuoksi valituksessa tarkoitetulta takavarikolta puuttui myös lainkohdan tarkoittama oikeutusperuste.

Edellä lausutuilla perusteilla käräjäoikeus kumosi takavarikon.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Riitta Mutanen.

Helsingin hovioikeuden päätös 3.2.2005

Teosto valitti hovioikeuteen ja vaati, että Y Ltd:n ulosottovalitus hylätään.

1. Vakuustakavarikosta ja sovellettavasta lainsäädännöstä

Hovioikeus lausui, että ulosottolain 4 luvun 9 §:n 4 momentin (481/1999) perusteella tapahtuva sivullisen nimissä olevan omaisuuden ulosmittaus edellytti lain esitöiden (HE 275/1998 vp) mukaan ensinnäkin näyttöä objektiivisesti havaittavista ristiriitaisuuksista järjestelyssä käytetyn oikeudellisen muodon ja asian varsinaisen luonteen tai tarkoituksen välillä ja toisekseen näyttöä järjestelyn ilmeisestä käyttämisestä ulosoton välttämiseksi tai omaisuuden pitämiseksi velkojien ulottumattomissa. Ulosmittauksen edellytyksenä ei ollut, että ulosottoviranomaiset saisivat selvyyden kaikista järjestelyn takana olevista yksittäisistä oikeustoimista, niiden tarkoituksesta ja niihin liittyvistä asiakirjoista. Toisaalta mainitun pykälän 5 momentin perusteella ulosmittaus kuitenkin estyi, mikäli sivullinen saattoi todennäköiseksi, että ulosmittaus loukkasi hänen todellista oikeuttaan. Tähän liittyen niin lain esitöissä, oikeuskirjallisuudessa kuin viimeaikaisessa oikeuskäytännössäkin oli korostettu eräänlaisen varovaisuusperiaatteen noudattamista.

Mainitut ulosoton kiertämistä koskevat säännökset olivat tulleet voimaan takavarikon suorittamisen jälkeen 1.6.1999. Koska kysymys ei ollut aineellisista säännöksistä, säännöksiä voitiin soveltaa myös niihin ulosottoasioihin, jotka olivat vireillä lain voimaan tullessa. Lain esitöissä todettiinkin, että säännöksillä ei puututtu aikaisempaa laajemmin sivullisen materiaaliseen oikeuteen, vaan kysymys oli pelkän keinotekoisen juridisen muodon sivuuttamisesta, eräänlaisen ulosoton teknisen esteen poistamisesta. (HE 275/1998 vp s. 17 - 18). Toisaalta oikeuskäytännössä oli hyväksytty selostetun kaltainen keinotekoisen järjestelyn sivuuttaminen jo ennen asiaa koskevaa nimenomaista säännöstä.

2. Turvaamistoimen ja vakuustakavarikon perustana olleesta rikollisesta toiminnasta

A oli tuomittu 8.7.2002 Helsingin käräjäoikeuden tuomiolla rangaistukseen törkeästä petoksesta. Helsingin hovioikeus oli ratkaissut asian 30.5.2003. Korkein oikeus ei ollut 3.11.2004 antamallaan tuomiolla (KKO 2004:109) muuttanut hovioikeuden ratkaisua tämän asian käsittelemisen kannalta merkityksellisellä tavalla. Rikosasiassa antamassaan tuomiossa hovioikeus oli todennut, että A:n edellä mainitun rikoksen toteutuksessa oli käytetty hyväksi niin sanottuja kuoriyhtiöitä ja tuomiosta oli lisäksi pääteltävissä, että rikollisen toiminnan aikana oli myös varauduttu rikoksen paljastumisen mahdollisuuteen.

Ulosottolain 4 luvun 9 §:n 4 momentin soveltamisen edellytyksenä oli, että järjestelyä käytettiin ulosoton välttämiseksi tai omaisuuden pitämiseksi velkojien ulottumattomissa. Esimerkkeinä menettelystä mainittiin lain esitöissä järjestelyyn ryhtyminen velkaantumisen uhatessa tai ylivelkatilanteessa taikka ettei järjestelystä mainittu ulosottoselvityksessä (HE 275/1998 vp s. 14). Lain sanamuodon tai lain esitöiden perusteella estettä säännösten soveltamiseen ulosmittaushetkeen nähden hyvinkin vanhoihin oikeustoimiin ei ollut. Tähän nähden ja ottaen huomioon rikosasiassa selvitetty A:n todennäköinen varautuminen rikollisen toimintansa paljastumiseen, hovioikeus katsoi, että asiassa ei ollut annettava merkitystä A:n varallisuustilanteelle asuntokaupan tekoajankohtana.

3. Asuntokauppa

Suomenkielisen 4.12.1993 (oikeastaan 1992) päivätyn ostotarjouksen/käsirahasopimuksen oli allekirjoittanut A. Englanninkielisessä esisopimuksessa ostajaksi oli merkitty Y Ltd. Suomenkielisessä esisopimuksessa, joka kiinteistönvälittäjän hovioikeudessa kertoman mukaan oli ollut hänen laatimansa ja pankkiin toimittama luonnos, ostajaksi taas oli merkitty A myöhemmin ilmoitettavan yhtiön lukuun. Molemmissa esisopimuksissa kaupan toteutumisen ehtona oli mainittu ulkomaisen yhtiön tai ulkomaalaisen omistaman suomalaisen yhtiön mahdollisuus omistaa kaupan kohteena olevia osakkeita.

Kauppakirjan mukaan asunnosta oli 18.12.1992 maksettu 500 000 markan etumaksu sekä loppukauppasummana 2 300 000 markkaa, joka oli kauppakirjassa kuitattu vastaanotetuksi. SKOP:n ulosottoviranomaisille 30.6.2000 antaman selvityksen perusteella loppukauppahinta oli maksettu 15.1.1993 päivätyllä maksumääräyksellä, jossa maksajana oli Y Ltd ja ulkomaisena lähettäjäpankkina sveitsiläinen pankki. Edelleen selvityksessä todettiin, ettei pankin tiedossa ollut, kuka oli edustanut ostajaa neuvotteluissa tai kuka ostajan puolelta kauppakirjan oli allekirjoittanut ja että pankin käsityksen mukaan kauppakirjoja ei ollut allekirjoitettu samanaikaisesti. Y Ltd:n puolesta kauppakirjan oli allekirjoittanut kaksi henkilöä. Hovioikeudessa B oli ilmoittanut, ettei hän tiennyt tai muistanut, ketkä Y Ltd:n puolesta olivat kauppakirjan allekirjoittaneet eikä kauppakirjaa näytettäessä osannut tunnistaa allekirjoituksia. Y Ltd:n 14.3.2003 antamassa lausumassa oli ilmoitettu kauppakirjan allekirjoittajien olevan yhtiön hallituksen eräs jäsen sekä yhtiön hallintojohtaja.

Hovioikeus totesi riidatonta olevan, että A oli tehnyt asunnosta ostotarjouksen. Etumaksun tai kauppahinnan suorittamisesta, rahoituksen lähteestä tai kaupan toteutuksesta muilta osin ei ollut B:n hovioikeudessa antamaa kertomusta lukuunottamatta esitetty muuta selvitystä. Kirjallisten todisteiden perusteella A:n osuudesta kaupantekoon ei voitu tehdä pidemmälle meneviä päätelmiä. Näin ollen asian arvioimisessa korostui se, kuinka luotettavana B:n sekä kiinteistönvälittäjän kertomuksia voitiin pitää, sekä kertomusten luotettavuuteen liittyen erityisesti asian kokonaisharkinta.

4. Asunnon vuokraaminen ja sen remontoiminen osana vuokranmaksua

Y Ltd oli Suomessa vuosina 1993-1998 jättämissään veroilmoituksissa ilmoittanut verottajalle asunnon vuokratulot. Tämän jälkeen Y Ltd ei ollut jättänyt veroilmoitusta. Hovioikeudessa kuultu kiinteistöyhtiön isännöitsijä oli ilmoittanut, että hänellä ei ole ollut tietoa siitä, että asunto olisi ollut vuokrattu.

A oli perheineen asunut mainitussa käräjäoikeuden päätöksessä selostetuin perustein luksusasunnoksi luonnehdittavassa asunnossa usean vuoden ajan ainakin kesään 1998 saakka. Alunperin Y Ltd:n puolesta oli ilmoitettu vuokran vastanneen käypää vuokratasoa. Oikeudenkäynnin kuluessa oli kuitenkin riidattomiksi seikoiksi todettu, että kyseisestä huoneistosta olisi ollut mahdollista saada parempi vuokra kuin mitä siitä perittiin ja että asunnolle olisi ollut mahdollista löytää muukin vuokralainen. Asiassa ei ollut esitetty vuokrasopimusta. Oikeudelle esitetyistä A:n laatimista Y Ltd:n veroilmoituksista voitiin päätellä, että A oli tosiasiassa maksanut kuukausivuokrana yhtiövastikkeen määrää vastaavat 3 500 markkaa. Myöhemmin A:n puolison kanssa tehdyssä vuokrasopimuksessa vuokran määräksi oli sovittu 6 000 markkaa. Tältä osin B oli hovioikeudessa kertonut, että käräjäoikeuden käsittelyn jälkeen hän oli tutkinut papereita ja löytänyt puolison kanssa solmitun vuokrasopimuksen. Käräjäoikeudessa B ei ollut muistanut asiaa, koska hänen käsityksensä mukaan vuokrasopimus ei ollut tullut voimaan. A:n suorittaman vuokranmaksun jälkeen asunnosta ei ollut maksettu vuokraa eikä sitä myöskään ollut pyritty perimään.

Asiassa ei ollut esitetty selvitystä huoneiston remontoimisesta.

5. Y Ltd:n perustaminen ja omistus

Y Ltd oli lausumissaan ensin ilmoittanut B:n perustaneen asunnon hankkimista varten yhtiön Irlantiin ja myöhemmin tarkentanut B:n ostaneen jo olemassaolleen "pöytälaatikkoyhtiön". B oli hovioikeudessa kertonut, että hän oli Y Ltd:n omistaja ja että yhtiön hallintoa hoitivat ammattijohtajat. Kun asunnon ostoa oli valmisteltu, B oli pyytänyt asianajajaansa etsimään sopivan yhtiön asunnon omistamista varten. Asunto oli hankittu Y Ltd:n nimiin, koska B oli halunnut pitää muut liiketoimet erillään asunnon omistamisesta. Y Ltd oli lisäksi esittänyt osoitukseksi B:n omistuksesta Y Ltd:n tilintarkastajien allekirjoittaman asiakirjan, jossa todettiin, että B:llä oli 27.11.2000 ollut hallussaan 5 000 kappaletta haltijalle osoitettuja Y Ltd:n osakkeita. Samoin yhtiön puolesta oli esitetty Y Ltd:n osakkeita koskeva 19.3.1996 päivätty osakekirja "Bearer share certificate" osoituksena siitä, ettei osakekirja ollut A:n hallussa.

Tilintarkastajien antaman todistuksen tai osakekirjan perusteella ei voitu tehdä lopullisia päätelmiä siitä, kuka oli omistanut Y Ltd:n osakekannan asunnon hankkimisajankohtana eikä siitä, kuka oli sen tosiasiallinen omistaja. Y Ltd:n esittämän ja B:n kertomuksen vakuuttavuutta tältä osin vähensi se, että B:n nimi ei ennen vuotta 1999 ilmennyt Y Ltd:stä oikeudelle kirjallisiksi todisteiksi esitetyistä rekisteritiedoista.

6. Y Ltd:n edustaminen

Yhtiön puolesta oli kiistetty, että A:lla olisi ollut oikeutta edustaa yhtiötä.

B:n ei ollut selvitetty asuntokaupan jälkeen esiintyneen tai toimineen Suomessa asunnon omistajan ominaisuudessa ennen 19.6.2000 päivättyä ulosottovalitusta. Y Ltd:n nimissä oli vasta 27.3.2000 päivätyllä, yhtiön kirjanpitäjän allekirjoittamalla kirjeellä tiedusteltu kiinteistöyhtiön isännöitsijältä, kohdistuiko omaisuuteen kiinnityksiä, pantteja tai muita velvoitteita.

Riidatonta oli, että A oli käytännössä huolehtinut yhtiön puolesta veroilmoitusten teosta Suomessa vuosina 1993 - 1998 ja että A oli vastaanottanut kiinteistöyhtiön Y Ltd:lle toimittaman ja muunkin Y Ltd:lle huoneiston osoitteeseen osoitetun postin. Suomen Posti Oy:n antaman selvityksen perusteella Y Ltd:lle osoitettua tavallista postia oli tullut osoitteeseen pari kertaa viikossa.

B oli hovioikeudessa kertonut, että A oli ainoastaan kerran toiminut Y Ltd:n puolesta allekirjoittamalla edellä selostetun ostotarjouksen. B ei tiennyt, oliko veroilmoitusten teko Suomessa Y Ltd:n puolesta ollut tarpeen. A ei ollut ottanut yhteyttä häneen veroasioiden johdosta.

7. Kokonaisharkinta

Y Ltd oli esittänyt kiinteistöyhtiön osakekirjan myöhemmin käräjäoikeudessa ulosottovalituksen yhteydessä. Hovioikeus katsoi, että osakekirjan hallinnasta ei ollut tehtävissä yksiselitteistä johtopäätöstä osakkeiden omistusoikeudesta, joskin hallinta osaltaan tuki Y Ltd:n väitettä omistusoikeudesta.

Edellä mainitusta rikosasian tuomiosta ilmeni, että A:n rikoksen toteutuksessa oli käytetty hyväksi niin sanottuja kuoriyhtiöitä ja tuomiosta oli myös pääteltävissä, että rikollisen toiminnan aikana oli myös varauduttu rikoksen paljastumisen mahdollisuuteen ja siten myös mahdolliseen korvausvastuuseen. A:lla oli näin ollen katsottava olleen peruste hankkia asunto ulkomaalaisen ja siten toiminnaltaan ja taustaltaan vaikeasti selvitettävissä olevan yhtiön lukuun ja näin säilyttää korkea elintaso näennäisestä varattomuudesta ja ulosotosta huolimatta.

B:n kertomus aikomuksestaan asua asunnossa ajoittain eläkkeelle siirtymisensä jälkeen ei ollut hänen kertomustaan kokonaisuutena tarkastellen uskottava varsinkin, kun hänellä ei ollut esitetty olevan mitään liityntää Suomeen. Myös väite asunnon sijoitusluonteesta oli epäuskottava, koska asunto oli vuokrattu A:lle ilmeiseen alihintaan ja asuntojen arvonnousu oli sen hankinta-aikana ollut puhtaasti spekulatiivista. B ei ollut edes väittänyt ottaneensa selvää markkinatilanteesta, vaan oli kertonut toimineensa A:n suosituksen perusteella. Liikemiehenä toimineen B:n kertomus siitä, että vuokra oli määräytynyt yksinomaan sen perusteella, minkä A oli ilmoittanut olevansa valmis maksamaan, ei ollut liiketaloudellisesti perusteltu. Kertomuksen asunnon sijoitusluonteesta teki epäuskottavaksi myös se, että B:n väittämin tavoin alunperin pelkästään asunnon omistamiseen hankitun yhtiön tulos oli ainakin vuonna 1995 ollut tappiollinen ja se, että tällaista yhtiötä hallinnoi näissä oloissa B:n pääkäsittelyssä kertoman mukaan ulkopuolinen johto, jonka koostumuksesta ja toimista B:lla oli hovioikeuden pääkäsittelyssä saaman käsityksen mukaan varsin epämääräinen ja puutteellinen kuva. Näin ollen hovioikeus ei pitänyt B:n kertomusta aidon omistajan antamana luotettavana ja riittävän yksityiskohtaisena selvityksena asunnon kaupasta, rahoituksesta ja hallinnasta. Tähän arvioon päätyessään hovioikeus kiinnitti huomiota myös siihen, että asiassa ei ollut pyritty esittämään selvitystä siitä, miten asuntokauppa oli rahoitettu, vaikka tällainen merkitykselliseksi katsottava selvitys oli normaalisti vaikeudetta esitettävissä. Lisäksi hovioikeus katsoi, että B oli pääkäsittelyssä pikemminkin vähätellyt tuttavuus- ja liikesuhdettaan A:han. Poikkeuksellinen menettely vuokrasuhteen perustamisessa sekä vuokratason alhaisuus eivät olleet selitettävissä pelkästään liiketuttavuudella A:n kanssa. A:n oli katsottava hallinnoineen perheensä käyttöön tarkoitettua asuntoa tavalla, joka vastasi omistajan hallinnointia suhteessa ulkopuolisiin. Sen sijaan B ei ollut hovioikeudessa kuultaessa kyennyt vakuuttavasti selventämään, miten Y Ltd oli toiminut Suomessa ja hallinnoinut asuntoa.

Hovioikeus ei myöskään pitänyt uskottavana B:n hovioikeudessa kertomaa toiminnastaan Y Ltd:n tai asiassa muutoin esille tulleiden yhtiöiden parissa. Hän ei ollut osannut kertoa yksityiskohtaisesti ja luotettavasti Y Ltd:stä tai yhtiön myöhemmin omistamista yhtiöistä ja A:n osuudesta näiden yhtiöiden toimintaan.

Y Ltd:n esittämää tapahtumakuvausta ja omistusoikeutta tuki toisaalta kiinteistönvälittäjän kertomus. Hovioikeus totesi, että välittäjälläkään ei ollut ollut tietoa asuntokaupan rahoituksesta.

Edellä selostetun perusteella hovioikeus päätyi asian kokonaisarvioinnissa käräjäoikeuden päätöksestä poiketen siihen, että Y Ltd ei ollut saattanut todennäköiseksi, että takavarikko loukkaisi yhtiön todellista oikeutta. Siten estettä A:n ja Y Ltd:n samaistamiseen ei voitu katsoa olevan. Tämän vuoksi hovioikeus kumosi käräjäoikeuden päätöksen ja hylkäsi Y Ltd:n ulosmittausvalituksen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Timo Lötjönen, Pertti Lattunen ja Jukka Heikkilä. Esittelijä Ismo Räty.

Perustelut

Ulosottomenettely

1. Yhtiö on vaatinut takavarikon kumoamista ensiksikin sen vuoksi, ettei yhtiölle ole ennen täytäntöönpanotoimen suorittamista varattu tilaisuutta tulla kuulluksi ja että omaisuuden takavarikkoon panosta on ulosottomiehen sijaan päättänyt avustava ulosottomies.

2. Avustava ulosottomies on pannut kyseiset osakkeet takavarikkoon 8.9.1998. Ulosottolakiin ei tuolloin sisältynyt säännöksiä, joiden nojalla sivulliselle olisi tullut varata tilaisuus tulla kuulluksi ennen täytäntöönpanotointa. Ulosottolain 3 luvun 32 §:n (197/1996) 3 momentin mukaan sivulliselle, jonka oikeutta täytäntöönpano saattoi loukata, oli kuitenkin heti maksuitta annettava tai lähetettävä muun ohella jäljennös pöytäkirjasta tai ulosottomiehen päätöksestä. Sääntelyn tarkoituksena oli turvata se, että sivullinen saattoi käyttää valitusoikeuttaan.

3. Asiassa on nyttemmin riidatonta, ettei kyseessä olevien osakkeiden takavarikkoon julistamisesta ole ilmoitettu yhtiölle. Kun yhtiö kuitenkin on saanut tiedon suoritetusta täytäntöönpanotoimesta ja tehnyt nyt kyseessä olevan valituksen, ei tällä seikalla enää ole merkitystä täytäntöönpanotoimen laillisuutta arvioitaessa.

4. Täytäntöönpanotoimen tapahtuessa voimassa olleen ulosottolain 1 luvun 5 §:n (792/1996) mukaan täytäntöönpanotoimi ei kuulunut ulosottomiehen yksinomaiseen toimivaltaan sillä perusteella, että toimessa sivuutetaan sivullisen oikeus. Täytäntöönpanotoimessa ei näin ollen ole tältä osin tapahtunut menettelyvirhettä.

Ulosoton edellytykset

5. Yhtiö on vaatinut takavarikon kumoamista myös sillä perusteella, että yhtiö omistaa takavarikon kohteena olevat osakkeet eikä osakkeiden omistusta ole järjestelty ulosoton välttämiseksi tai omaisuuden pitämiseksi velkojien ulottumattomissa. Yhtiö katsoo sen toimittaman selvityksen yhtiön yhtiöjärjestyksestä, rekisteröidystä osakkeenomistajasta, vastuuhenkilöistä, osakkeiden oston rahoittamisesta, osakekirjasta ja yhtiön tilinpäätöksestä osakkeiden hankintavuodelta osoittavan, että takavarikko loukkaa yhtiön todellista oikeutta. Sitä vastoin A:n väitetystä omistusoikeudesta tai määräysvallasta ei yhtiön mukaan ole esitetty mitään näyttöä. Asiassa ei ole myöskään selvitetty, ettei Teoston saatavaa muuten saataisi A:lta täysimääräisenä perityksi.

6. Takavarikko on toimitettu ennen kuin ulosottolain 4 luvun 9 §:n 4 momentin muutos (481/1999) tuli 1.6.1999 voimaan. Tuolloin voimassa olleen ulosottolain 4 luvun 10 §:n 1 momentin mukaan sivullisen väite siitä, että hän omistaa velallisen hallinnassa olevaa irtainta omaisuutta, ei estä sanotun omaisuuden ulosmittaamista tai muuta täytäntöönpanoa, ellei sivullinen voi heti todistaa omistusoikeuttaan. Ulosottomies voi ulosmitata myös sellaisen omaisuuden, joka on sivullisen hallinnassa mutta joka olosuhteista päätellen todennäköisesti kuuluu velalliselle. Alempien oikeuksien ratkaisuissa asiaa on arvioitu ulosottolain 4 luvun 9 §:n 4 momentin mukaan. Tämän johdosta Korkein oikeus toteaa, että ulosottolain 4 luvun 10 §:n mukaan omaisuus, jonka velallinen on keinotekoisella muodollisella järjestelyllä saattanut velkojien ulottumattomiin, on ollut samastettavissa velallisen omaisuudeksi jo ennen mainitun ulosottolain säännöksen voimaantuloa eikä mainittu uusi säännös ole tuonut ulosoton asiallisiin edellytyksiin tässä suhteessa merkityksellistä muutosta.

7. Asiakirjojen mukaan Y Ltd on 18.1.1993 ostanut kysymyksessä olevat osakkeet, osakekirjaan on merkitty siirto yhtiölle ja yhtiö on 6.7.1993 merkitty osakkeiden omistajaksi Kiinteistö Oy X:n osakasluetteloon. Osakkeiden kauppahinta on maksettu 15.1.1993 päivätyllä maksumääräyksellä sveitsiläisestä pankista ja maksajaksi on merkitty Y Ltd. Yhtiön tilinpäätöksestä 30.6.1993 esitettyjen asiakirjojen mukaan yhtiö on sanottuna tilikautena ostanut sijoitusomaisuutta Suomesta ja yhtiöllä on uutta pitkäaikaista lainaa 354 657 Englannin puntaa. Sekä tämän tilinpäätöksen että yhtiön 30.6.1995 päättyneeltä tilikaudelta esitettyjen tilinpäätösasiakirjojen mukaan yhtiön ainoa toiminta on ollut nyt kysymyksessä olevien osakkeiden hallinta. Yhtiön tuloista Suomessa on vuosilta 1993 - 1998 tehty veroilmoitukset, joissa on ilmoitettu vuokratuloiksi 3 500 markan kuukausivuokraa vastaava määrä.

8. Y Ltd on ilmoituksensa mukaan alkujaan irlantilainen niin sanottu pöytälaatikkoyhtiö, joka on hankittu kysymyksessä olevien osakkeiden hankintaa ja omistamista varten. Vuonna 1996 yhtiön omaisuus on siirretty Bahamasaarille samalla nimellä rekisteröidyn yhtiön nimiin. Yhtiötä on ensin hallinnoitu Guernseyltä käsin niin sanotun trust-yhtiön kautta ja myöhemmin Hong Kongissa sijaitsevan asianajotoimiston toimesta.

9. Korkein oikeus toteaa, että kohdissa 7 ja 8 mainittujen seikkojen perusteella on selvää, että Y Ltd on sinänsä kysymyksessä olevien osakkeiden omistaja. Yhtiö on kuitenkin, niin kuin senkin puolesta on korostettu, tyypillinen offshore-yhtiö, jossa yhtiö muodollisesti omistaa ja hallinnoi omaisuutta kolmannen eli todellisen määräämisvallan käyttäjän lukuun. Yhtiön kotipaikkojen, viimeksi Bahamasaarten, oikeusjärjestys mahdollistaa tehokkaasti yhteisön todellisten omistajien pysymisen salassa. Y Ltd:n toiminnan ainoaksi tarkoitukseksi on ilmoitettu kysymyksessä olevien osakkeiden omistaminen. Kysymys on siten alunperin ollut muusta järjestelystä kuin yhtiön omassa intressissä tapahtuneesta omistamisesta. Anglosaksisella trust-käsitteellä ei ole vastinetta Suomen oikeudessa eikä Suomen ulosottosäännösten mukaan täytäntöönpanoa voida välttää vetoamalla välilliseen omistukseen, vaan tällaisissa olosuhteissa yhtiö samastetaan siihen, jonka lukuun yhtiö osakkeita hallitsee. Kysymys onkin siitä, onko saatettu todennäköiseksi, ettei yhtiön ja sen omaisuuden osalta todellinen määräysvallan käyttäjä ole A.

10. A on 4.12.1992 tehnyt ja allekirjoittanut perustettavan yhtiön puolesta huoneiston hallintaan oikeuttavien osakkeiden kauppaa koskevan ostotarjouksen/käsirahasopimuksen ja 18.12.1992 esisopimuksen, jonka mukaan kauppahinnasta on maksettu 500 000 markkaa. 18.1.1993 tehdyn kauppakirjan on yhtiön puolesta allekirjoittanut kaksi sen hallintoon kuulunutta henkilöä. A on perheineen muuttanut huoneistoon. Hän on maksanut yhtiölle huomattavan alhaista vuokraa, joka suuruuden hän on itse päättänyt. Vuokrasopimusta ei ole esitetty. A on vuosina 1993 - 1998 ollut ainoa yhtiön asioita Suomessa hoitanut henkilö: hän on antanut yhtiön puolesta tarpeelliset tiedot veroilmoitusten tekemistä varten, hän on edustanut yhtiötä kiinteistöosakeyhtiön isännöitsijän suuntaan, hän on hoitanut yhtiövastikkeet maksettavaksi ja hän on ottanut vastaan kaiken yhtiölle osoitetun huoneiston osoitteeseen lähetetyn postin. A:n ja hänen perheensä poismuuton jälkeen huoneisto on ollut tyhjillään.

11. Selvityksenä siitä, että yhtiön osakkeiden omistaja ei ole A, yhtiö on esittänyt tilintarkastajan 28.11.2000 päiväämän ilmoituksen, jonka mukaan B oli edellisenä päivänä heidän toimistossaan Hong Kongissa esittänyt alkuperäisen, 19.3.1996 päivätyn haltijalle osoitetun 5 000 osaketta koskevan osakekirjan, alkuperäisen osakasrekisteriotteen, jonka mukaan yhtiön ainoat osakkeet ovat 5 000 haltijalle osoitettua osaketta ja yhtiön johtajien kokouksen pöytäkirjan 19.3.1996, joka osoittaa, että 5 000 haltijaosakkeesta on annettu yksi osakekirja. Näillä perusteilla tilintarkastaja on vahvistanut, että 27.11.2000 B oli yhtiön ainoa osakkeenomistaja.

12. B on käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa kuultuna ilmoittanut olevansa Y Ltd:n osakkeiden omistaja. Hän on kertonut hankkineensa yhtiön nyt kysymyksessä olevan huoneiston omistamista varten ja antaneensa yhtiölle huoneiston hankkimiseen tarvitut rahat lainana. A, joka oli hänen liiketuttavansa ja ainoa hänen Suomesta tuntema henkilö, on esisopimusta tehtäessä ja käsirahaa maksettaessa toiminut hänen toimeksiannostaan hänen puolestaan. Huoneiston vuokraaminen A:lle on tapahtunut A:n ehdotuksesta. Huoneiston B on hankkinut sijoitustarkoituksessa ja toisaalta hän on ajatellut saattavansa itse muuttaakin Suomeen. Sijoitustarkoitus toteutui osakkeiden arvonnousuna.

13. Alemmissa oikeuksissa todistajana kuullun kiinteistönvälittäjän kertomuksella on osoitettu, että B on käynyt katsomassa huoneistoa ja sopinut kiinteistönvälittäjän kanssa sen ostamisesta.

14. Kauppakirja on kuitenkin tehty perustettavan yhtiön lukuun, kysymyksessä on ollut välikäsiyhtiö ja sekä A että B ovat toimineet kaupanteon yhteydessä. Mitään muuta kuin B:n kertomus ei ole esitetty näytöksi B:n yhteydestä yhtiöön kaupanteon aikaan. Yhtä hyvin kuin on mahdollista, että A on toiminut B:n toimeksiannosta, on mahdollista, että B on toiminut A:n toimeksiannosta.

15. Esitetyistä yhtiön hallintoelimiä koskeneista tiedoista ilmenee, että B on vuodesta 1999 alkaen toiminut yhtiön hallinnossa. Kun yhtiön hallintoelimillä on ollut, niin kuin edellä on todettu, vain muodollinen valta yhtiössä, ei mainitulle hallinnolliselle asemalle myöskään voida antaa tätä suurempaa merkitystä B:n todellista määräysvaltaa arvioitaessa.

16. Edellä kohdassa 11 kerrottu selvitys osoittaa ainoastaan sen, että B:llä on mainittuna päivänä ollut koko yhtiön osakekantaa vastaava osakekirja hallussaan. Y Ltd:n osakkeet on asetettu haltijalle eikä osakkeenomistajista ole esitetty rekisteritietoja. Haltijalle osoitettu asiakirja mahdollistaa asiamiehen tai bulvaanin käyttämisen. Siitä, että B olisi henkilö, jolla on ollut yhtiössä tosiasiallinen määräysvalta, ei ole muuta selvitystä. Vaikka se, joka esimerkiksi yhtiökokouksessa esittää osakekirjan, on oikeutettu käyttämään sen nojalla puhevaltaa, ei nyt kysymyksessä olevassa tilanteessa 11 kohdassa mainitulla selvityksellä ole ratkaisevaa näyttöarvoa.

17. Kohdassa 7 mainituissa tilinpäätösasiakirjoissa on maininta siitä, että yhtiön ottama laina on vakuudeton ja koroton eikä sille ole määrätty erääntymispäivää. Asiakirjoista ei kuitenkaan ilmene, mistä tai keneltä laina on otettu. Muuta selvitystä lainan alkuperästä ei ole esitetty kuin B:n kertomus.

18. Jutussa on ilmennyt, että vuoden 1995 jälkeen Y Ltd on hankkinut erään toisen yhtiön osakekannan. Viimeksi mainittu yhtiö puolestaan on omistanut kaksi muuta yhtiötä, joissa määräysvaltaa on aikaisemmin käyttänyt A. Esitetyistä tiliotteista ilmenevät palkkatulot oli A:lle maksanut toinen näistä yhtiöistä. Y Ltd:n ja A:n välillä on näin ollen ollut muitakin yhteyksiä kuin yhtiön valituksessa on alunperin tuotu esiin.

19. Hovioikeuden tuomion mukaan B on ollut tietämätön yhtiön liiketoimintaan liittyvistä keskeisistäkin asioista ja välinpitämätön vuokran tasosta. Vuokran alhaisuudelle esitetyt syyt eli A:n ja B:n liiketuttavuus, asunnon kunnostaminen, mistä ei ole esitetty mitään selvitystä, ja huolehtiminen asunnon kunnossapysymisestä, eivät ole hovioikeuden tuomion mukaan olosuhteita kokonaisuutena arvioitaessa uskottavia. Ei voida ylipäätään pitää uskottavana, että kyseinen asuinhuoneiston osakkeiden kauppa lainarahoituksella ja huoneiston vuokraaminen A:lle olisivat perustuneet Y Ltd:n tai B:n omiin liiketaloudellisiin intresseihin.

20. Korkein oikeus toteaa, että arvio siitä, kenellä on todellinen oikeus ulosmittauksen kohteena olevaan esineeseen, on tehtävä objektiivisten, havaittavissa olevien seikkojen pohjalta. Henkilön väite siitä, että hän on todellinen omistaja, ei riitä näytöksi hänen oikeudestaan. Tässä asiassa ilmenneissä olosuhteissa on selvää, ettei B:n kertomus riitä näytöksi siitä, että täytäntöönpanossa olisi loukattu todellisen omistajan oikeutta. Asian ratkaiseminen ei näin ollen riipu hänen kertomuksensa uskottavuudesta eikä asiassa ole tarpeellista järjestää suullista käsittelyä.

21. A on kohdassa 10 kerrotulla tavalla allekirjoittanut osakkeiden kauppaan liittyneitä asiakirjoja, huolehtinut kaupanteosta takavarikkoon asti eli viiden vuoden ajan omistajalle Suomessa kuuluvista toimenpiteistä ja maksanut asumisestaan itse määrittelemänsä, huomattavan alhaisen vuokran. Huoneiston katsomiseen ja kaupantekoon liittyneiden vaiheiden jälkeen ainoa henkilö, jonka on osoitettu toimineen huoneistoon liittyvien asioiden hoitamiseksi, on A.

22. Vaikka A:lla ei ole näytetty olleen joulukuussa 1992 selkeää ja välitöntä velkaantumisen uhkaa, hovioikeuden tuomiosta ilmenevillä perusteilla hänen voidaan arvioida varautuneen mahdolliseen korvausvastuuseen.

23. Korkein oikeus katsoo ottaen huomioon A:n huoneiston suhteen käyttämät omistajan määräysvaltaan verrattavat toimet ja hänen saamansa edut, että osakkeiden ostaminen yhtiön lukuun on tapahtunut omaisuuden pitämiseksi velkojien ulottumattomissa ja todellinen edunsaaja järjestelyssä on ollut ulosottovelallinen A. Yhtiö ei ole saattanut todennäköiseksi, että takavarikko loukkaisi yhtiön todellista oikeutta. Estettä A:n ja yhtiön samastamiseen ei siten ole.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Raulos, Mikko Tulokas, Kati Hidén, Eeva Vuori ja Pertti Välimäki. Esittelijä Lea Nousiainen.